Vuoden pimeimpään aikaan

Näin joulun alla voi yrittää nyhtää joulupukilta parempia laitteita lintujen kuvaukseen ja havainnointiin. Ei muuta kuin kirjettä rustaamaan.
"Hyvä kuvaajakollega, olet varmaan pannut Korvatunturillakin merkille hankalat kuvausolosuhteet ja voinet hyvin kuvitella kaikki kuvaamisen vaikeudet lumettomassa Makholmassa. Eli, tarvitsisin surkeasti valovoimaisempia linssejä ja kameran, jonka kenno ei kohise eikä suhise suurillakaan herkkyyksillä. Sinullahan on varastossa lukuisia malleja, joissa kennoa jäähdytetään nestemäisellä typellä - ihan sellainen karvalakkimallikin kävisi, kunhan se ei paina liikaa.
Nykyisten kameroiden ja linssien paino ja koko ovatkin melkoisia ongelmia. Laitteita olisi varaa keventää vaikka kuinka ennen kuin ne leijuisivat tiehensä. Objektiivien tarkennusalue on muistaakseni aina ulottunut äärettömyyteen, joten ei luulisi olevan kovin vaikeaa saada samaa ominaisuutta myös polttoväliin.
Tarve olisi siis painoton, pimeyden eliminoiva, äärettömän polttovälin laitteisto varustettuna lämpöväreilyn poistavalla suodattimella. Jos kuitenkin arvioit etten ansaitse huonon käyttäytymiseni takia parempia laitteita, niin tyydyn kyllä toimivaan pyypilliinkin."

Makholman ruokintapaikan ongelmat eivät liity globaaliin maailmantalouteen vaan aivan jokapäiväiseen leipään.

Puukiipijää vaivaa tekniikkaongelma ruokailussa. Se ilmenee ruoan tarttumisena ylänokkaan. Toiveena on tietenkin ruoan päätyminen ylä- ja alanokan väliselle alueelle.

Miten ihmeessä kaikki nokkimani sattumat liimaantuvat ylänokkaani? Toivon, että saan asian korjattua ennen pakkasten tuloa.

Makholmassa näkyi puolen tunnin sisällä kaikki kuusi eteläisen Suomen tavallisinta tiaista.

Pyrstötainen. Kuva on silloin terävä, kun linnun silmän heijastuksesta tunnistaa kuvaajan ja maaston jossa hän seisoo. Tämä otos ei täytä aivan terävän kuvan kriteereitä.

Kuusitiainen. Tämä kaveri uskaltaa hakea sapuskaa kädestäkin.

Hömötiainen

Talitiainen

Töyhtötiainen

Sinitiainen

.
Ply-verkossa ei ole ehdotettu ensi vuodelle mitään kilpailua. Pihapinnakisaa käydään kaiketi samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka ei siitä ole mitään kuulunutkaan. Osallistun itse kahteen kisaan, joista ensimmäisessä yritetään saada yhteen kuvaan mahdollisimman monta tunnistettavaa lintulajia. Toisessa kisassa on tavoitteena kuvata mahdollisimman suuri lintuparvi mitattuna lintujen lukumäärällä. Kilpailualueena on Satakunta. Panoraamakuvausta ei hyväksytä, eli tietty lintu voi esiintyä kuvassa vain kerran. Petosepäilyt heräävät myös, jos kuvassa on esimerkiksi kaksi aurinkoa, kaksi Säpin majakkaa tai tupla määrä Räyhiä.

Kilpailu on kaikille avoin, mutta ehtona on, että kuvat julkaistaan tässä blogissa. Suurta kunniaa on odotettavissa myös kuvaajalle, joka saa yhteen kuvaan mahdollisimman monta eri lajia tietystä lajiryhmästä (tiiroja,joutsenia,haukkoja,sirrejä,hanhia,lokkeja ...).

Kisassa ei luultavasti pärjää pitkällä linssillä kapean kuvakulman ja heikon syvyysterävyyden takia. Laajakulmalla otetuista kuvista saattaa taas olla vaikea tunnistaa tai laskea lintuja. Voitto vietäneen välikoon vehkeillä.
.

Toivotan kaikille blogin lukijoille rauhallista joulua ja lintuisaa uutta vuotta.
.

Hannu Rinne

Toukarilla ja Makholmassa

TOUKARI:
Piekanoiden runsaus johtuu varmaan hyvästä myyräkannasta. Tiirassa on tämän vuoden joulukuulta jo kymmeniä havaintoja Porista, kun viime vuonna koko joulukuun saldo oli kolme lintua ja vuodelta 2006 ei ole yhtään lintua joulukuulta. Toukari on nyt varma paikka, jos haluaa nähdä piekanan. Muuten lyhyen visiitin aikana näkyi mm. nuori laulujoutsen, hiirihaukka, naakkoja ja muutama lokki seuraamassa myöhäistä välttäämistä.

Buteo puussa.

Joutsen päätti siirtyä pari sataa metriä Lyttylän suuntaan, vaikka ei ihan vielä sotkettu toistemme varpaille.

Montako lintua suunnilleen?

Toukarilla näytti lintujen pakoetäisyys olevan puolen kilometrin luokkaa. Niinpä siirryin Makholmaan, jossa tiaisten pakoetäisyys on puolen metrin tietämissä. Ruokintapaikan vieressä kyttääminen ei ole ehkä arvostetuin kuvaamisen muoto, mutta ei siitä suurta haittaakaan ollut - ainakaan tiaisille. Aikanaan oli ohjeena, ettei häirittäisi lintujen ruokailua etenkään kovina pakkaspäivinä. Sitä ohjetta on nykyisin helppo noudattaa.
MAKHOLMA:

Nyt on se aika vuodesta, kun valoa on kaikkein vähiten. Terävää kuvaa ei saa millään, koska valotusajat ovat 1/100s luokkaa. Se on aivan liian pitkä aika, jotta esimerkiksi nopealiikkeisistä tiaisista saisi kunnon kuvia.

Heitin kourallisen pähkinöitä pihassa olevan laakkakiven päälle, mutta se ei oikein toiminut, koska tiaiset ottivat pähkinän ja lensivät saman tien pois. Onneksi katalien temppujen laatikosta löytyi tähänkin tepsivä rohto. Ei tarvinnut kuin hieroa pähkinät jauhoksi, niin johan siipiveikot alkoivat viipyä kauemmin kiven päällä.

Tämänoloinen kaveri ei yleensä pyytele anteeksi olemassaoloaan.

Ruokinnalla käyvillä talitiaisilla on kaikilla erilainen rintajuova.

Tunnen tertiaaleissani, että joku väijyy takanani.

TT: Sanovat sinua Englannissa hiilitiaiseksi.

KT: Joo, niin tekevät, vaikka ei minussa ole mustaa sen enempää kuin sinussakaan.

TT: Minussa on sentään huomattava osa myös keltaista, joten katson olevani oikeutettu kultatiaisen nimeen.

KT: Ole minun puolestani vaikka sitruunaperhonen, kanttarelli tai niittyleinikki. Aion nyt sipaista tuosta nokallisen hiukopalaa.

Anteeksi, että olen olemassa.

Sopii tulla koittamaan.

Töyhtötiainen piti ruokintapaikalla jöötä viime talvena, mutta tänä syksynä ollaan oltu ihmeen sopuisasti.

Mutkajuovainenkin kaveri odottaa kiltisti vuoroaan.

Sinitiaiset ovat olemukseltaan kovin erinäköisiä.

Juuri tämä sinitiainen viihtyy parhaiten ruokintapaikalla. Se näyttää muutenkin olleen ruoka-aikaan kotona.

Hömötiaiset ovat ainoita, jotka tulevat syömään kädestä. Yksi on ottanut tavakseen koputella sormenpäätäkin. Talitiainen on arempi, mutta muut tiaiset oppisivat luultavasti ajan oloon syömään myös kädestä. Töyhtötiainen oli pariin otteeseen lenkkitossunkin päällä.

Tarkoitus oli saada kaikki viisi tiaista samanaikaisesti kuvaan, mutta töyhtötiainen jäi puuttumaan. Täytyisi myös peruttaa kauemmas, jotta saisi lisää terävyysaluetta.

Viimeisin Linnut-lehti sanoo, että puukiipijät ovat oppineet hyödyntämään talviruokintaa. Niin näyttää käyneen Makholmassakin. Pihassa olevasta koivusta roikkui viimevuotisia ihrapalloja, mutta ne olivat niin tuhkaantuneet, että hajosivat ja tippuivat koivun juurelle. Puukiipijä hyödyntää ilmeisesti niiden murusia.

Närhi ei ole koskaan kovin pitkällä, mutta paikallaan pitää olla, jotta se uskaltautuu paikalle. Tämä kuva on otettu autosta noin kolmen metrin etäsyydeltä.

.
Vakituiseti ruokinnalla käy neljä talitiaista, viisi hömötiaista, kolme sinitiaista, kaksi töyhtö- ja kuusitiaista, puukiipijä, närhi ja kolme oravaa.
.

Naakkoja on ylempänä olevassa kuvassa noin 880.

.
Hannu Rinne

Makholman tiaiskäräjät

Makholman metsissä on jo jonkin aikaa kuiskittu hömötiaisten törkeästä toiminnasta ruokavarojen suhteen. Väärinkäytöksiä tiedetään tapahtuneen, mutta konkreettiset todisteet ovat puuttuneet. Ei puutu enää!

Säännöt kieltävät ehdottomasti hamstraamisen.

Hyväkäs ottaa pähkinää auringonkukan kyytipojaksi.

Syytetty syö häpeämättömästi suoraan kuormasta.

Syyttäjä on kutsunut todistajiksi hyvämaineisia ja nuhteettomiksi tunnustettuja siivekkäitä. He ovat luonnollisesti myös asianosaisia, koska ovat kärsineet vääryyttä. Syyttäjän todistajat eivät ole tietoisia siitä, että puolustus on käyttänyt samaa halpamaista kuvaajaa kuin syyttäjäkin. Kuvien tarkoitus on saattaa todistajat mahdollisimman epäedulliseen valoon ja luoda ristiriitaa heidän sanojensa ja tekojensa välille.

Enpä olisi uskonut montanuksen käyttäytyvän tuolla tavalla. Me talitiaiset ja etenkin minä itse odotamme aina vuoroamme ja jäämme mieluummin ilman kuin viemme viimeisen suupalan toisen nokan edestä. Vaikka en ole tuomari, niin vaadin montylle lähestymiskieltoa ruokintapaikalle.

En haluaisi heittää ensimmäistä kiveä, mutta ei tarvitsekaan, koska ensimmäinen murikka on singottu jo talitiaisen toimesta. Me sinitiaiset ja varsinkin minä itse vaadimme, että niukat ruokavarat jaetaan tasapuolisesti huomioiden samalla sinitiaiskantojen kasvattaminen - vaikka sitten muiden lajien annoksia vähentämällä.

Enpä saata kuvitella meitä kuusitiaisia, enkä varsinkaan itseäni ahmimassa ensimmäisenä leijonanosaa tarjolla olevista särpimistä.

Häpeäisin töyhdön päästäni, jos joku meistä töyhtötiaisista tavattaisiin hamstraamasta yhteisiä ruokavaroja.

Vaikea sanoa, mikä saa hömötiaiset ajattelemaan pelkästään itseään. Kenties syyt löytyvät niiden lapsuudesta - meillä punatulkuilla ei vastaavaa käyttäytymistä tavata. Näinollen hotkiminen, ahneus ja omaan napaan tuijottaminen ovatkin meille täysin vieraita käsitteitä.

En syytä ketään, mutta jos silmä välttää, niin jööteissä on heti valtavia hömötiaisen hakkaamia aukkoja. Ruokavarojen tulee tietenkin olla yhteisiä, mutta on selvää, että isommalle linnulle kuuluu suurempi osa kuin pienelle. Vaadin todistajanpalkkioksi aivan ehjää ihrajöötiä ja sen lukitsemista niin, etteivät muut linnut pääse siihen käsiksi.

Ymmärtäisin syytettyä paremmin, jos se olisi iso lintu. Meitä närhiä on usein syytetty ahmateiksi ja ruokarosvoiksi, mutta on hyvä, että totuus tulee lopultakin ilmi.

.

Kuvissa oleva ruokintaratkaisu ei ole hyvä, koska linnut pääsevät ulostamaan ruokansa päälle. Nyt paikalla roikkuu narun päässä sellainen häkkyrä, joka estää lintuja sotkemasta ruokaansa. Ei se silti hamstrausta estä.
.

Hannu Rinne

Seychellit 4(4), on the beaches of Praslin

Excursion-free days were for the Praslin beaches. It was pleasant to walk along the unmanned shoreline. When you walk alone, you do not to have bother about schedules, you may stop to watch birds as long as you want and when you stay on the beach you can't get lost.
The hotel front was always a place too see something interesting - especially during the low tide.

Seems like a tsunami but the crab doesn't panic.

Crabs are rather shy and they see everything but if you stay put you may soon see the crab carrying sand out of its hole.

Sand is not dumped around the hole but on a pile that is about one meter off the hole.

It was good to know that there was a warden on the hotel beach.

Hotel Plover (Pluvialis apartomentos) used to be on duty on the beach.

Zebra Dove is one the tamest bird in the Seychelles.

BoS suggests that two races of Madagascar Turtle Doves occur in the granitic islands, the endemic rostrata and the nominate picturata.

Race picturata has grey head.

Seychelles Bulbul on a tree branch near the shoreline.

The hotel surroundings was also a good place to see Madagascar Fodies.

Common Tern is common in Finland, but it was not common in the Seychelles. The total was two birds.
The beach stretches for four kilometers northward from the hotel. There is a small inland pond along the beach.

The pond is the home for Moorhen

and for the Green-backed Heron.

Another Heron some 100 meters off the first one.

The long beach was an excellent place to see waders.

Common Sandpiper was as shy as in Finland.

It is an annual migrant throughout Seychelles during the northwest monsoon (Bos).

Bar-tailed Godwit was visible only on one day.

Godwit: Hi Whimbie! How come your bill is so decurved? Is it due to heat expansion?

Whimbrel: No, it is not. I landed on Siberia and a mammoth trod on my bill.

Godwit: Oh, I see. The same thing happened to me in Africa. I lay on my back sunning myself when an elephant trod on my bill.

Crab Plover had time to stay for two days only.

Curlew Sandpiper has a touch of red (still/again) on its belly.

BoS says that Grey Plover breeds in tundra of Russia to Canadian arctic.

It migrates south in August to winter around coasts of Africa, India, South-East Asia, Australia and North and South America, making it one one of the most widespread shorebirds in the world (BoS).

Praslin's airport is in the northern part of the island. A Curlew pastured on the field opposite to the airport. It can be judged from the Curlew that the field was a hot spot.

Curlew, it doesn't make you feel more comfortable but I can assure you that it's not any cooler here behind the camera.

The breeze takes the sting out of the heat.

Perfect light for taking pictures.

A bird is at its most beauty in flight (personal opinion, not any gospel truth)

Blurred Whimbrel creates an instant need for a lens that is sharp in the range from zero to infinite.

Terek Sandpiper was a nice surprise as I didn't see it in Finland this year.

It used to patrol on the beach,

on the grassland,

in the water

and in flight.

BoS says that the first year Turnstones often remain year round.

I may be megalomaniac, but I try to turn this stone anyway.

I did not see the Turnstone in Finland this year either. Here it is, but it would not be a good idea to insist the picture be snapped in Finland in October.

One of the Greenshanks shared the same pond with Moorhens and Green-backed Heron.

The sun is near the zenith.

The birds in the Seychelles appear to be much tamer than in Finland. Why is that? Is it due the heat? Are they only tame while here? Don't they have bad experiences with humans?

Whimbrel let you to 15 meters

until it felt to be at risk.

Greater Sandplover breeds from Turkey and Caspian Sea east to Mongolia, wintering along coasts of eastern half of Africa, Red Sea, Persian Gulf and India to Australia (BoS).

Greater Sandplover is somewhat hard to distinguish from Lesser Sandplover. This is propably Greater Sandplover.

Based on the preceding statement it should not be surprising that the Lesser Sandplover resembles Greater Sandplover. However, Lesser Sandplover has shorter bill, darker legs and more upright posture.

Another Lesser Sandplover

Probably Lesser Sandplover again.

The association of the Seychelles Sanderlings arranged the annual triathlon competition.

The events were:

long jump,

running in the water

and of course flight.

It is an annual habit that the association throws a party after the competition. A lot of guests turn up every year.

The flock contains five different species - although one have to know that there is Turnstone and Greater Sandplover in the right front corner. Terek Sandpiper is in the middle of the picture and Curlew Sandpipers and Sanderlings are scattered all around.

Fruit bats come down from the hills before dark.

Sun goes down for the tenth time. It is a pity as in means that I have to leave tomorrow.

This shot goes to show that the horizon slants toward equator in the southern hemisphere.

Sun has dropped into the Indian Ocean; it is time to go packing.

.
SUMMARY:

The number of photographed bird species is about 40. I did not managed to photograph Bridled Tern and Cattle Egret although the former was in Aride and the latter in the Praslin airport. I did not see anything unexpected. The Birds of the Seychelles categorises the birds as breeding, annual migrants, vagrants and uncertain. The vagrants/uncertain group consists of 156 species, but I did not see any of them. Is 40 species in the Seychelles a good result or not? Hard to say, but it is a personal record anyway.

.

Hannu Rinne