keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Ekkeroy ja Vadsø 10.06.2010

Viimeinen retkipäivä oli rae- ja vesikuurojen sävyttämä. Ajelin aamutuimaan Ekkeroylle. Ekkeroyn karussa ympäristössä kasvaa matalia kukkia, mutta lajien selvittäminen on itselleni ylivoimainen tehtävä.











Usean kumpareen päällä mulkoili kiukkuisen näköinen merikihu.

Osa kihuista teeskentelee siipirikkoista pesän lähellä, mutta tämä lintu toimi suoraviivaisemmin. Hyökkäävä kihu syöksyy tosi lujaa ja tulee niin lähelle, että paikalta on häivyttävä vilkkaasti. Hyökkäävän kihun maalitauluna ei ole mukavaa, mutta kuvaisin mielelläni jotain toista onnetonta, jota kihu rankaisee.

Kakkonen on monitoimilammas. Se pystyy imettämään sekä työntämään papanoita samanaikaisesti ja pystyisi epäilemättä tankkaamaan vielä ruohoakin muiden hommien ohella.

Toinen suopöllö Norjasta.

Lapinsirkku jättiläisen sormella.

Raekuuro on parempi vaihtoehto kuin vesikuuro, koska laitteet pysyvät kuivempina.

Karikukkokoiras vahtii kulkijaa Ekkeroyn pohjoisrannalla.

Aurinkoiset hetket olivat harvassa.

Ekkeroyn itäpään pooki. Vasemmalla on Varangin vuonon Kirkkoniemen puoleista rantaa.

Korpin poikaset ovat kohta valmiita häipymään pesästä. Pesä näkyy edellisessäkin kuvassa.

Suomalainen lintuharrastajaryhmä retkeili Ekkeroylla ja he sanoivat nähneensä keräkurmitsan. Keräkurmitsa löytyi Ekkeroyn länsipään korkeimmalta kohdalta.

Aika veikeä ilme.

Keräkurmitsan sukupuolet ovat aika samannäköisiä, mutta ei ole mahdotonta, että kesäkuun alussa naaraskin olisi vielä maisemissa.
Menin Ekkeroyn jälkeen vielä viime visiitille Vadsøn vesipääskylammikolle.

Mustasukkainen naaras syöksyy häiritsemään toisten ilonpitoa.

Vettä irstailijoiden päälle.

Häirinnällä ei ollut mitään vaikutusta.

Hieno auringonpaiste vaihtui

kohta rajuun raekuuroon.

Vadsøn ihanaprojekti on jäljessä Luvialaisten vastaavasta. Sitten oli vuorossa retken ikävimmät vaiheet, eli pakkaaminen, mökin siivous ja seuraavan päivän pitkä ajomatka. Lähdin ajamaan Vestre Jakobselvista perjantaiaamuna klo 07:30. Ajatus oli ajaa Tervolan korkeudelle ja yöpyä siellä, mutta en sitten jäänytkään Tervolaan vaan ajoin yhtä soittoa Poriin saakka. Kello oli 23:30 kun olin Porissa. Matkamittarin päivälukema oli 1320km ja koko matkan 3960.

Hannu Rinne

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Hornoya ja Hamningberg 09.06.2010

Viikon jälkeen tuli niin vähätuulinen päivä, että saattoi ajatella Hornoyalle menoa.

Keskiviikkoaamuna oli tyventä ja aurinkoista. Kuva on Vadsøsta.

Merikotka samalla kalliolla kuin aina ennenkin.
Hornoyalle on venekuljetus Vardøn satamasta. Ensimmäinen kuljetus on Norjan aikaa yhdeksältä ja sitten tunnin välein. Paluu on myös tunnin välein, viimeinen paluuaika on 15:30. Lipputoimisto aukeaa yhdeksältä, lipun hinta on 300 kruunua. Pikaveneellä kyyti kestää 10 minuuttia ja isommalla veneellä vähän kauemmin. Hornoyalle on helppo nousta maihin kauniilla ilmalla, mutta kovalla merenkäynnillä vaikeampaa. Hornoyan laituri on kelluva eikä kulkuramppi ole laiturissa kiinni, vaan liikkuu aaltojen mukaan. Veneen kapteeni varoittaa liikkuvasta rampista. Se kannattaa ottaa tosissaan, sillä jos ramppi luistaa jalan päälle, niin sitten on edessä helikopterikyyti.
Hornoyalla on helppo plakkaroida kummatkin kiislat ja ruokki.

Kuvassa olevista linnuista suurin osa tai jopa kaikki ovat etelänkiisloja.

Pohjankiisla.

Etelänkiisla.

Ruokki.

Ruokin höyhenpuvun väritys on samanlainen kuin pohjankiislalla, mutta läheltä nähtynä ei ole erehtymisen mahdollisuuta.

Hornoyalla on runsaasti kajavia, mutta kuvaajien mielenkiinto kohdistui lunneihin.



Lunnien lentokuvaukseen on oikeastaan kaksi hyvää paikkaa. Ensimmäinen on saaren eteläreunaa nousevan polun varrella, jossa pääsee aamupäivällä kuvaamaan miltei myötävaloon. Toinen paikka on ylhäällä majakalla, jossa voi kuvata koko päivän myötävaloon.

Lunnikuvauksissa kävi jatkuvasti niin, että kamera tarkentui johonkin taustan kohteeseen. Tarkennus oli tyytyväinen itseensä, eikä välittänyt tuon taivaallista keskellä etsintä olevasta lunnista. Joissain objektiiveissa on valittavat tarkennusalueet tarkennuksen nopeuttamiseksi, mutta alueet ovat kiinteitä, eikä niistä ole juuri hyötyä lintukuvauksissa. Se mitä tarvittaisiin, on vapaasti valittava ala- ja yläraja. Etenkin ylärajan valintamahdollisuus olisi hyödyllinen, koska sillä välttäisi tarkentumisen kaukana olevaan taustaan.

Lunni lentää lyhyillä siivillään lujaa. Hutiruutuja tulee valtavasti.

Taas kerran täydellinen laskeutuminen.

Karimetso otti tinat Vardøn sirkuksesta ja pyörittää nykyään omaa businestaan. Kuvullisesta villakuoreita se kiinnittää kumilenkin ritsaansa ja ampuu kivellä lunnia takapuoleen.

Jossain vaiheessa olin kuulevinani tiltaltin ääntä, mutta kun kukaan muu ei reagoinut siihen niin annoin asian olla. Kun ääni toistui, niin sen aiheuttaja täytyi varmistaa. Tiltaltti se oli, mutta aika erikoisessa biotoopissa. Hornoyalla ei nimittäin kasva puita.

Hienoa ilmaa piisasi iltapäivään saakka. Sitten nousi saderintama etelästä. Takaisin Vardøhon päästiin niin ettei vielä satanut. Norjalais-Thaimaalaisen pariskunnan pitämä ruokapaikka oli suljettu sairastapauksen takia. Kun en tietänyt muita ruokapaikkoja, lähdin omin eväiden varassa Hamningbergiin.

Hamningbergin tien alkupäästä pikkusirri retkilajiksi.

Näkymä Hamningbergin tien varrelta.

Vardø-Hamningberg tie on 40km ja suurimman osan matkaa näin kapea. Ongelmia ei silti ole, sillä liikenne on hiljaista ja levennyksiä on runsaasti.

Hamningbergin kylä.

Halusin Hamningbergista ainakin yhden lintukuvan, mutta sateessa ei oikein mikään ollut hollilla. Eräs suomalainen lintuharrastaja kertoi mistä löytyy merisirri.
Paluumatkalla mökille satoi rankasti.

Hannu Rinne

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Extreme kuvausmatka Syltefjordstauran suulapaikalle 7-8.6.2010

Netissä ei ole liiemmälti tietoa Syltefjordstauran suulapaikasta, eikä navigaattori tiedä Syltefjordin kylästäkään mitään. Syltefjordiin poikkeaa tie 4km ennen Båtsfjordia. Päällystämätön tie on pituudeltaan 25km ja rankkojen sateiden jälkeen erittäin kurainen ja kuoppainen. Kävelyreitti suulapaikalle lähtee Syltefjordin kylän takaa.

Båtsfjorfjellet on 350 metriä vedenpinnan yläpuolella. Lunta on vielä paikoin paksusti.

Tunturijärvissä on alleja

ja taka-alleja.

Kiiruna jyrkässä solassa Syltefjordin tiellä.

Näyttää kuin kirjava kana vetäisisi kukinnon huiviinsa. Kait se tietää mitä tekee, ettei vaan syö rauhoitettuja kasveja. Samassa paikassa oli koskikara, mutta se häipyi nopeasti näkymättömiin.
Olin 11 aikaan aamupäivällä Syltefjordin kylässä. Rinkka painoi noin 20 kg, kun siinä oli teltta, makuupussi, makuualusta, kamera, telelinssi, zoom-linssi, 3 litraa vettä, voileivät, keksejä ja suklaapatukoita. Opaskyltin mukaan Sandfjordin hylättyyn kalastajakylään on 7km ja suulapaikalle 11km. Ensimmäinen kilometri on kivetöntä ja helppokulkuista, joten siinä tuudittautuu siihen uskoon, että matka jatkuu loppuun saakka yhtä helppona. Noin kolmen kilometrin kohdalla seipäillä ja pienillä kivitorneilla merkitty reitti nousee tunturiin. Siihen mennessä on jo ylitetty pitkiä ja liukkaita rakkakiviosuuksia. En noussut tunturiin, vaan päätin kiertää tunturin kulkemalla vuonon rantaa pitkin. Se oli paha voimia ja aikaa vievä erehdys.

Tässä ollaan jo poissa merkityltä reitiltä. Polku on luultavasti porojen tekemä.

Maasto alkoi vähitellen muuttua tämän näköiseksi ja jossain vaiheessa ei päässyt enää eteenpäin. Oli siis kuitenkin noustava tunturiin. Tunturi oli tässä kohtaa kovin jyrkkä ja korkeampi kuin mitä se on merkityllä reitillä. Ylöspääseminen otti aika koville.

Tämä kuva on tunturin laelta. Alhaalla on Sandfjordin vanha kalastajakylä. Suositeltavin reitti suulapaikalle menee kylän takaa vasemmalta oikealle nousevaa harjannetta pitkin. Kuvan paikasta on kylään vielä pari kilometriä ja siihen kuuluu usean puron ylitys. Yksi puro oli niin syvä, että sen yli oli kahlattava paljain jaloin housunpuntit käärittynä polviin. Ihmeellistä kyllä, purossa kahlaaminen paransi ärtyneen nilkkani.
Kuvan keskellä on suuri pikkukajavaparvi.

Sandfjordin kylä toisesta suunnasta. Merkitty reitti Syltefjordista Sandfjordiin ylittää keskellä olevan tunturin sen matalimmalta kohdalta. Edellinen kuva on otettu tunturin vasemmasta päästä. Sandfjordista eteenpäin reittiä ei ole merkitty. Maasto on kokonaan rakkaa, eikä polkuja ole. Suulapaikan ohi ei voi silti mennä, kunhan kävelee tunturin vuonon puoleista reunaa pitkin.

Perillä olin seitsemän tunnin kävelyn jälkeen. Koordinaattilukemat ovat 70 34 40 N 30 17 18 E. Kun kävelee edessä olevan jyrkänteen reunalle, niin näkee suulat.

Pahdan yläosassa on suulia ja alempana pikkukajavia. Vaikka suulapahta näyttää olevan samassa tasossa kuin mistä kuva on otettu, on se todellisuudessa paljon alempana. Se taas tarkoittaa sitä, että iltapäivä- tai ilta-aurinko eivät koskaan paista pahtaan. Myötävaloon kuvaaminen onnistuisi vain meren puolelta ja suulien tasolle päästäkseen pitäisi nousta 40-50 metrin korkeuteen. Hurtigrut risteilijän kansi olisi ihanteellinen paikka kuvata suulia. Miltähän risteilijän kapteenin naama näyttäisi, kun ehdottaisi hänelle risteilijän ajamista kivikkoiselle suularannalle. Näyttäisi luultavasti samalta kuin ehdottamalla aluksen ankkuroimista myrskylintujen muuttoreitille.

Suulat ovat käyttäneet runsaasti verkkojen pauloja pesänrakennukseen.

Ja lisää kärrätään.

Lintukirjan mukaan 3kv suula on tässä puvussa.

Suulia lenteli kymmeniä vuonon päällä, mutta kalastussyöksyjä en havainnut.



Suulalaivue odottaa laskeutumislupaa, mutta lennonjohdossa on jokseenkin uneliasta ja välinpitämätöntä porukkaa.

Tästä olisi pitänyt päästä alas. Laskettelin lumessa persmäkeä jonkin matkaa, mutta sitten tuli melkein pystysuora osuus ja oli pakko kiivetä takaisin. Ylhäällä päätin jo luovuttaa, mutta sitten huomasin rotkon oikeassa reunassa puron, jota pitkin saattaisi päästä alas. Väsymys oli vienyt arvostelukyvyn mennessään ja niin lähdin laskettelemaan jälleen persmäkeä puroa pitkin alas. Ylhäällä purossa oli ulokkeita, joista sai tukea, mutta ennen puoltaväliä ne loppuivat ja huomasin rinkan takia olevani liian pystyssä asennossa. Hetken aikaa oli hankalaa, kun rinkka esti kääntymisen ja alaspäin jatkaminen oli liian vaarallista. Sain irrotettua rinkan selästäni, käännyttyä ja ryömittyä takaisin ylös työntäen rinkkaa edelläni. Kolmatta yritystä en enää tehnyt.
Yöpymissuunnitelmat menivät uusiksi, sillä olin aikonut yöpyä alhaalla, mutta kun sinne ei päässyt ja ylhäällä tunturissa tuuli liikaa oli pakko kävellä takaisin Sandfjordiin. Päätin laskeutua loivasti tunturin reunaa alas vuonon rannalle. Reitin valinta oli epäonnistunut, sillä siinä kohtaa tunturin rinne oli kamalaa louhikkoa, josta ei tahtonut millään päästä läpi. Siinä maastossa neljän kilometrin matkaan meni neljä tuntia. Puoli kahdentoista aikaan yöllä Sandfjordissa huomasin pumppaavani makuualustaan ilmaa ja uudelleen kahden aikaan, kun olin jättänyt täyttöventtiilin auki.
Yö ei ollut kovin rauhallinen, kun alhaalla rannallakin tuuli raivokkaasti aiheuttaen teltan äänekästä lepattamista. Olin odottanut että selkä olisi aamulla aivan sökönä, eikä vihoitellut oikea nilkka olisi iskussaan, mutta vastoin odotuksia kummatkin olivat hyvässä kunnossa. Nyt ei tullut mieleenkään poiketa merkityltä reitiltä. Tunturin ylitys oli yllättävänkin helppoa, mutta silti seitsemän kilometrin matkaan meni neljä tuntia.

Pitkä linssi oli rinkassa alimmaisena, mutta pulmusen takia se tuli kaivettua esiin.

Muutamassa paikkaa pulmusen laulu kantautui tunturista. Hienoa kuultavaa, vaikka laulu on aika vaatimaton.

Syltefjordin kylä, eikä yhtään liian aikaisin. Matkan aikana olin päättänyt etten enää koskaan kävele samaa matkaa, mutta autolla en ollut enää niin ehdoton - ehkä ensi vuonna uudelleen.
Syltefjordista oli vielä 180km takaisin mökille. Kun olin ajanut hyvän matkaa Syltefjordista, alkoi puhelimeen tulla tekstiviestejä. En ollut huomannut lainkaan kentän puuttumista, koska olin seurannut vain puhelimen GPS-tietoja.
Alun suunnistusohjeet jäivät vähän sekaviksi, joten vielä tiivistelmä reitistä suulapaikalle:
Berlevåg-Båtsfjord risteyksestä Båtsfjordin suuntaan. 4km ennen Båtsfjordia risteyksestä oikealle, josta 25km Syltefjordiin, ajo Syltefjordin läpi kunnes tie päättyy. Seipäillä merkittyä reittiä Sandfjordiin (tunturin ylitys n. 3km kohdalla). Sandfjordin takana olevaa harjannetta ylös oikealle vuonon reunalle js sitten tunturia pitkin suulapaikalle.

Hannu Rinne